Thursday, December 01, 2005

Miehitettyjen alueidemme palautus on yhtä haastava ja tavoitteellinen kuin jatkosodan aikaan 1941, kun miehittäjä-Ryssä sai potkun persiisiinsä



Miehitettyjen alueidemme palautus on yhtä haastava ja tavoitteellinen kuin jatkosodan aikaan 1941, kun miehittäjä-Ryssä sai kunnon potkun persiisiinsä

Odottelemme kuka keksii näille Wikipediassa työskenteleville Leninin lanseeramille "hyväuskoisille hölmöille" antaa potkun tai seivästä persiisiinsä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustelu_k%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4st%C3%A4:Juhani_Putkinen




Ulkoasiainministeriön erillislausunnollaan hyväksymät tavoitteemme:

Yhdistyksen nimi:

Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.

Sääntöjen 2 §:stä Tarkoitus ja toiminta:

1. Vaadimme tunnettujen ja tiedettyjen "neuvostopartisaanien" luovuttamista Suomeen tuomioharkintaa varten epäillyistä sotarikoksistaan Suomea ja suomalaisia kohtaan.

2. Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.

3. Vaadimme Moskovan alueen edustajilta eli Kremlin hallinnolta täysimittaista sotakorvausrahastojen synnyttämistä, siinä mittakaavassa kuin mitä Saksa ja Itävalta ovat tehneet toisen maailmansodan jäljiltä.

4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.

5. Kremlin hallinnoimat ulkomaiset rahavarat ja sijoitukset vaadimme jäädytettäviksi, kunnes sitova poliittinen ja juridisesti pätevä sopimus on tehty korvausrahastosta eri kansallisuuksien hyväksi vastaavallalailla, kuten ns. Kolmannen Valtakunnan ajan pakkotyöläisille v. 1999. Neuvosto-Venäjän perikunta ei ole maksanut vielä mitään sotarikoksistaan ja miehityksistään, vaan on päätynyt tekemään uusia Tsetseniassa.

6. Kulttuuriperinnön vaaliminen tuleville sukupolville kokonaisessa ja ehyessä Suomessa, samoin kuin muillakin Kremlin rikoksista kärsineillä kohteilla ja kansoilla ilman leninismi-stalinismin ja isovenäläisyyden rikosten hyväksyntää ja miehitystä.

Viitteet:
Ulkoasiainministeriön lausunto HEL1011-13
Yhdistysrekisterin Rek.nro. 188.193


Kätköjen uumenista arkistojen hyllyille, Sota-arkisto vetoaa lukijoihin

Arkistoneuvos Veli-Matti Syrjä on Sota-arkiston johtaja.



Välirauhansopimuksen perusteella lakkautettujen järjestöjen arkistoja poltettiin ja piilotettiin silloisissa epävarmoissa oloissa. Ilmapiirin ja olosuhteiden nyt muututtua on mahdollista palauttaa tuo kansallisomaisuus arkistoihin ja tutkijoiden käytettäväksi.

Suomen ja Neuvostoliiton syyskuun 19. päivänä 1944 solmiman
välirauhansopimuksen 21. artikla kuuluu seuraavasti:

"Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat
hitleriläismieliset [fascisminluontoiset] poliittiset,
sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoinkuin muutkin
järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja
erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä
vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen
olemassaoloa."

Kuten lähes kaikki välirauhansopimuksen artiklat, myös tämä
edellytti Suomen valtiolta suurin piirtein välittömiä
toimenpiteitä.

Artiklan tulkitsemisesta päätti viime kädessä voittaja,
Neuvostoliitto, mutta suomalaiset pyrkivät pitämään sen
toteuttamisen mahdollisimman pitkälle omissa käsissään.



Lahtikirves alkaa heilua


Jo syyskuun 23. päivänä annettiin asetus, jolla valtioneuvosto
oikeutettiin lakkauttamaan kyseisiä järjestöjä. Ensimmäiset
lakkautuspäätökset tehtiin heti asetuksen antopäivänä pidetyssä
valtioneuvoston istunnossa.

Asetuksessa määrättiin, että kullekin järjestölle oli asetettava
selvitysmiehet. Näiden tehtävänä oli valvoa lakkauttamisen
toteuttaminen sekä yhdistyksen omaisuuden ja arkistojen kohtalo.
Tarkoitus oli, että arkistot päätyisivät valtiovallan huostaan.

Ensimmäisessä erässä lakkautettiin muun muassa
Kansallissosialistit ry, Siniristi ry, SS-aseveljet ry,
Akateeminen Karjala-Seura, Akateemisten naisten Karjala-Seura,
Isänmaallinen Kansanliike alajärjestöineen ja
kannatusyhdistyksineen sekä Samfundet Folkgemenskap rf.

Seuraavat lakkautukset tapahtuivat lokakuun 12. päivänä, jolloin
lakkautusvuorossa oli mm Vapaussodan Kenttäharmaat.

Tästä viikon kuluttua lakkautettiin Rintamamiesliitto
alajärjestöineen sekä Rintamamiesten naisliitto alaosastoineen
ynnä joukko muita yhdistyksiä. Lakkautuksia tehtiin vielä
marraskuun alussa, jolloin mm. Suomen Heimosoturien liitto koki
saman kohtalon.

Vaikka Suojeluskuntajärjestö olikin vapaaehtoinen
maanpuolustusjärjestö, se oli samalla myös osa puolustusvoimia.
Sitä ei siis voinut lakkauttaa samalla tavoin. Se vaati oman
lakinsa, jonka eduskunta sääti marraskuun 3. päivänä.

Suojeluskuntien sisarjärjestö Lotta Svärd oli puolestaan
yhdistys, joten sen lakkauttaminen tapahtui marraskuun 23.
päivänä samassa järjestyksessä kuin muidenkin yhdistysten
lakkauttaminen.



Toinen kierros


Ensimmäisen lakkautuskierroksen päätteeksi valtioneuvosto asetti
23.11.1944 myös valiokunnan tutkimaan, löytyisikö jostain vielä
lisää lakkautettavaa.

Valiokunnan työn tuloksena lakkautettiinkin tammikuun 18.
päivänä 1945 entisten lisäksi kaikkiaan 97 yhdistystä, muun
muassa Vuoden 1918 Helsingin Valkokaarti ja Vöyrin Pojat. Suomen
Aseveljien Liiton ja sen kaikkien alaosastojen vuoro tuli
viikkoa myöhemmin.

Kesällä 1945 valtioneuvosto teki vielä kaksi yhdistysten
lakkauttamispäätöstä. Niiden seurauksena joutui muun muassa
joukko ilmapuolustusyhdistyksiä lakkauttamaan toimintansa.

Kaiken kaikkiaan lakkautettiin välirauhansopimuksen 21. artiklan
perusteella vajaan vuoden kuluessa yli 2500 yhdistystä.



Arkistoja tuhottiin ja piilotettiin


Sodanjälkeisen ajan yleinen epävarmuus ja pelko tulevaisuuden
edessä aiheuttivat sen, että lakkautuspäätöksien edellyttämästä
asiakirjojen luovuttamismääräyksestä huolimatta sangen monet
yhdistysten toimihenkilöt joko tuhosivat arkistoja tai
piilottivat niitä.

Pelättiin, että mikäli esimerkiksi yhdistysten jäsenluettelot
joutuisivat viranomaisten käsiin, ne saattaisivat aiheuttaa
hankaluuksia luetteloissa mainituille ihmisille. Myös
yhdistysten muut asiakirjat saattaisivat uusissa oloissa
aiheuttaa syytteitä ja ikävyyksiä.

Toisaalta ne miehet ja naiset, jotka olivat olleet aktiivisesti
mukana lakkautettujen yhdistysten toiminnassa, pitivät
luonnollisesti toimintaansa arvokkaana ja merkittävänä.

Sen vuoksi he pyrkivät monasti säilyttämään tulevalle ajalle
asiakirjoja tästä toiminnasta, vaikka eivät halunneetkaan
luovuttaa niitä viranomaisille tai selvitysmiehille.

Niinpä suuri joukko sellaista ainesta, jota yhdistysten
johtohenkilöt pitivät tärkeänä ja olennaisena, pantiin piiloon.

Valtaosa lakkautettujen yhdistysten asiakirjoista päätyi
luonnollisesti joka tapauksessa jo tuolloin laillisten
viranomaisten haltuun. Esimerkiksi suojeluskuntajärjestön
lakkauttamisen yhteydessä annettiin tarkat ja selkeät määräykset
siitä, miten arkistot oli luetteloitava ja luovutettava
Sota-arkistoon.

Näitä määräyksiä myös pääsääntöisesti noudatettiin. Sotilaat
katsoivat velvollisuutensa niissäkin oloissa edellyttävän
annettujen käskyjen tinkimätöntä noudattamista.


Varmasti laadittu vaan ei löydetty


Niiden viiden vuosikymmenen kuluessa, jotka välirauhansopimuksen
solmimisesta ovat kuluneet, on muun muassa Sota-arkistossa
monesti törmätty merkilliseen tilanteeseen.

On näet tiettyjä asiakirjoja, joista varmasti tiedetään, että ne
on aikanaan laadittu. Siitä huolimatta niitä ei kuitenkaan löydy
asianomaisista arkistoista.

Sota-arkiston kannalta tämä koskee lähinnä
Suojeluskuntajärjestön, Lotta Svärd-yhdistyksen sekä
Aseveliliiton arkistoja. Kansallisarkistossa ongelmat liittyvät
sinne vastaavasti päätyneisiin lakkautettujen yhdistysten
arkistoihin.

Asiaintila on pitkään ollut paitsi arkistojen myös tutkijoiden
tiedossa. Monasti onkin mietitty, mitä epäkohdan poistamiseksi
voitaisiin tehdä.

Sota-arkistoon on kylläkin joskus tuotu tai lähetetty
kuolinpesistä tai mahdollisesti vielä elossa olleen kätkijän
toimesta asiakirjoja, jotka on voitu täällä sitten liittää
oikeaan yhteyteensä.



Arvokas aineisto julkisiin kokoelmiin


Nyt sodan päättymisen puolivuosisataisen merkkivuoden
innoittamana ja aatteellis-poliittisen ilmapiirin muututtua
maailmanpoliittisten mullistusten seurauksena on asia taas
kertaalleen tullut ajankohtaiseksi.

Akateemikko Matti Kuusi, piispa Erkki Kansanaho ja eversti Vilho
Tervasmäki tekivätkin vuoden 1994 lopulla aloitteen
lakkautettujen yhdistysten asiakirjojen ja muun jäämistön
kokoamisesta julkisiin kokoelmiin.

Sen seurauksena on perustettu mittava keräysorganisaatio, jossa
ovat mukana Kansallisarkisto, Sota-arkisto,Työväen Arkisto,
Museovirasto, Helsingin yliopiston kirjasto, Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, Svenska litteratursällskapet i Finland ja
Åbo Akademis Bibliotek.

Tarkoituksena on, että kaikki se aines, mikä vielä on
pelastettavissa, saataisiin julkisiin säilytyslaitoksiin ja sitä
tietä tutkimuksen käyttöön. Kyseeseen tulee kaikki mahdollinen;
lakkautettujen yhdistysten omat asiakirjat tai muu aineisto sekä
yksityisten toimijoiden näitä toimintoja valaiseva aineisto.



Yhdestoista hetki


Voi todella sanoa, että kyse on yhdennestätoista hetkestä.
Paljon arvokasta ja korvaamatonta ainesta on varmasti jo ehtinyt
turmeltua sopimattomissa säilytyspaikoissa ja joukko aineistoa
on varmasti joutunut kaatopaikalle.

Mutta kaikesta huolimatta uskomme, että vielä on pelastettavissa
sellaista arvokasta ainesta, jonka takia maan historiallisen
perinteen säilyttäjien yhteinen keräysorganisaatio on
kannattanut panna pystyyn.

On myös syytä olettaa, että Sotilasaikakauslehden lukijakunnassa
on henkilöitä, jotka tietävät jotakin lakkautettujen
maanpuolustusjärjestöjen kätketyistä aarteista.

Mikäli näin on, pyydän koko keräysorganisaation nimissä
hartaasti, että ottaisitte yhteyttä Sota-arkistoon asiakirjojen
saamiseksi oikeaan säilytyspaikkaansa ja tutkimuksen käyttöön.

Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että näiden
järjestöjen toiminta on ollut arvokasta ja ne ovat ajaneet
isänmaan etua. Jo yksin niiden maineen kannalta on tärkeää saada
mahdollisimman paljon tietoa toiminnasta talteen.

No comments: